Kyllä se vaan näin on. Pihasta ja metsästä löytyy yllin kyllin syötävää muinakin kuin marja-aikoina, kun vaan hieman tutkii, mitä suuhunsa voi laittaa. Villivihannekset – eli luonnosta löytyvät syötäväksi kelpaavat kasvit – ovat parhaimmillaan juuri keväällä ja alkukesällä.

Rohtoja ja ravintoa

Monia kasveja on perinteisesti keitetty teeksi tai käytetty rohtoina, mutta pihalta voi löytää ainekset myös raikkaaseen salaattiin. Esimerkiksi käenkaalia, jonka moni tuntee myös ketunleipänä, käytettiin aiemmin niin kuumeen hoitoon kuin tahranpoistoaineena. Sen lehtiä voi hyvin käyttää myös salaattien ja voileivän piristeenä. Se sisältää runsaasti C-vitamiinia, kalium- ja kalsiumsuoloja, mutta myös oksaalihappoa, minkä vuoksi liiallisia kerta-annoksia kannattaa välttää.

Aloita tutuista

Jokamiehen oikeiden nojalla Suomessa kasvien kerääminen omaan käyttöön on sallittua, kunhan ei mene toisten pihamaille poimimaan. Poikkeuksen muodostavat puiden osat, kuten kuusen kerkät tai koivun lehdet ja mahla, sekä jäkälät ja juuret, joihin on pyydettävä maanomistajan lupa. Vihanneksia tulee poimia sieltä täältä, niin ettei kasvin kasvu häiriinny.
Helppo tapa päästä ”villeilyn” alkuun on opetella tunnistamaan ja löytämään muutama tuttu kasvi ja käyttämään niitä. Moni tuttavuus löytyykin jo pihapiiristämme. Esimerkiksi voikukan voi syödä lähes kokonaan. Lehdet ja nuput voi käyttää salaatteihin ja muhennoksiin, vain lehtiruoto kannattaa poistaa. Varjopaikan sileäreunaiset lehdet ovat maukkaimpia. Juuria voi käyttää keitoissa muiden juuresten tapaan.